Karjala esiintyy sanana ensimmäisen kerran skandinaavisissa teksteissä 8. vuosisadalla.
12. vuosisadan keskivaiheilla Karjala ja karjalaiset mainitaan venäläisissä
kronikoissa. Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina karjalaiset asuivat lähellä
Laatokkaa ja Äänistä. Sieltä he muuttivat Vienanjokea noudatellen Vienanmerelle ja
sieltä luoteeseen Suomen Karjalaan ja Savoon. Kievin Venäjä hallitsi Karjalan
eteläistä osaa 9. ja 12. vuosisadasta lähtien. Ruotsalaiset valloittivat 1249 Hämeen
maat ja tulivat näin Karjalan rajalle. Tämä uusi uhka johti lopulta Karjalan ja
Novgorodin sotilaalliseen liittoon. Karjalaiset yrittivät Novgorodin avulla vastustaa
Ruotsin valtapyrkimyksiä. 12. vuosisadalla karjalaiset tulivat riippuvaisiksi Novgorodin
feodaalitasavallasta ja heidät käännytettiinVenäjän ortodoksiseen uskontoon.
